Etusivu  Kirjailijat  Teokset  Aikajana  Punalippu  Neuvosto-Karjala  Linkkejä

8. SNTL:n kirjailijoiden liittokokous 1986

SNTL:n kirjailijoiden 8. liittokokous (Punalippu 10/1986):
Kirjallisuuden tehon on elämäntotuuden kuvaamisessa - tämä ajatus kulki johtolankana liittokouksen osallistuneiden kirjailijoiden puheissa. Kokous pidettiin viime kesäkuun lopulla Moskovassa. Avajaisinstiunnossa oli läsnä puolueen keskuskommitean pääsihteri Mihail Gorbatsov ja muita maamme johtajia sekä kirjailijavaltuuskuntia monesta Euroopan, Afrikan ja Aasian maasta, myös Amerikasta. Kokoukseen osallistui 543 kirjailijaa Neuvostoliiton eri tasavalloista. He pohtivat kirjallisuuden nykytilaa, elämän ja kirjallisuuden vuorovaikutusta, käsittelivtä ajankohtaisia poliittisia, yhteiskunnallisia ja taiteellisia ongelmia. Moni esiintyjä puhui kirjailijan suuresta moraaliseta vastuutsa, siitä ettei sovi olla syrjässä kansamme elämästä ja maailman huolista.
Toimintakerotmuksen teki Neuvostoliiton kirjailijaliiton hallinnon ensimmäinen sihteeri Geori Garmov. Oheisena eräitä otteita hänen puheestaan:
Kirjallisuuden tärkein tehtävä on vaikuttaa ihmisen henkiseen kehitykseen, sen ajattelutapaan. Tehtävä on mitä ajankohtaisin, kun otetaan huomioon maassamme tapahtuvat murrosilmiöt.
Viime ajan parhtaista taideteoksista kuvastuu yhteiskunnassamme kypsynyt muutostentarve. On syntynyt teoksia, muun muassa romaaneja, novelleja, näytelmiä ja essetiä, jotka tuovat esille sosiaalisen ja henkisen elämämme mäpäpaiseita. On tähdellistä että päivä- ja aikakauslehdet ovat alkaneet rohkeasti julkaista kärkeviä ongelmia käsitteleviä teoksia. Samanaikaisesti ontodettaa, että on ilmestynyt melkoinen määrä värittömiä konjuktuurituotteita niin proosassa kuin runoudessakin, mikä on hälventänyt rajaa todellisen javalekirjallisuuden välillä. Siihen ovat tietynlailla syyllistyneet myös kriitikot, jotka saattaat yhtä innokkaasti kehua sekä hyvää että huonoa teosta riippuen henkilösympatioista. Ei puoluetta eikä kansaa kiinnosta turhanpäivainen paraatimaisuus eikä elämän pikkuseikkojen seulominen. Yhteiskunta odottaa kirjaiijoilta taiteellisa löytöjä, elämän totuutta, joka onkin todellisen taiteen perusolemus.
Lännessä on tapana kuvata kirjailijoidemme työtä väärässä valossa. Puolue ja yhteiskunta määräävät mukamas aikheet ja kirjailijat ovat velvollisia niistä kirjoittamaan. Tämä on absurdin väite. Todellisuudessa kirjailijat pitävät tuotantosa lähtökohtana yhteiskunnan objektiivisia tarpeita ja yksilöän henkistä keihitystä, eivätkä he suinaan kirjoita kenenkään käskystä. Kirjailijan on vaistottava ajan henki, ilman sitä hän ei pysty oivaltamaan todellisuutta. Nimenomaan tähän vaiheeseen kirjailijan työssä sisältyy eniten riskejä.
Maassamme ilmestyy puhtaasti kirjallisuudenlle ja kulttuurielämälle omistettua 86 aikakausjulkaisua ja 16 päivälehteä, joiden yhteinen painosmäärä tekee vajaat 13 miljoonaa kappaletta. Valtavaa on myös kustannustoiminta. Yksistään kirjailijaliiton keskuskustantamo Sovetskij psatel julkaisee vuosittain yli viisisataa testa painosmäärältään 25 miljoonaa kappaletta, joista yli kolmasosa on venäjännöksiä maamme muista kielistä. Mutta meidän on kysyttävä itseltämme, käytämmekö täydellisesti mahdollisuudet. Käytäntö on osoittanut, että kustannustoiminnassa on hyvin paljon puutteellisuuksia.
Mielestäni on krokea aika selvittää kustantajien ja kirjailijoiden väliset suhteet ja asettaa puomipuu värittömien ja keskinkertaisen teosten eteen ja tätäen helpottaa lahjakkaiden teosten julkaisemista.
Kirjailijaliitossamme on lähes 10 tuhatta jäsentä ja ammattitasolla kirjoittavien määrä on vähintään kaksi kertaa enemmän. Jokainen heistä haluaa saada viivyttelemättä teoksena julkisuuteen. Moisessa "rynnistyksessä" on tärkeä havaita tosi lahjakkuus ja auttaa sitä teostena julkaisemisessa.
Viime vuosina on saavuttanut vankan aseman historiallinen romaani. Tämän lajin puitteissa ovat niittäneet mainetta Dmitri Balasov, Pavlo Zagrebelnyi, Otar Tsiladze, Isa Guseinov, Perts Zeituntsjan, Jaan Kross, Vladimir Tsivilihin ja Adyl Jakubov.- -
Kansantieteessä on olmessa käsite vähemmistökansallisuus. Kirjallisuus ei tällaista käsitettä tunne, sillä lahjakkaan kirjailijan syntyminen ei riipu väestönmäärästä. Todisteena siitä on kymmenien pienkansallisuuksia edustavien kirjailijoiden saavuttama kansainvälinen kuuluisuus. Heisät mainittakoon Rasul Gamzatov, Juvan Sestalov, Juri Rytheu, Vladimir Sangi ja Grigori Hodzer.
On valitettava etteivät kaikki vähemmistökansallisuuksien kielillä kirjoitetut lahjakkaan teokset ole tavoittaneet laajaa lukijakuntaa. Kääntäjillä olisi tällä alalla laaja toimintakenttä. SNTL:n kirjailijaliiton kannattaisi harkita valtakunnallisen kääntäjäkonferenssin järjestämistä lähitulevaisuudessa.
Kirjallisuusprosessiin liittyy monenlaisia ongelmia. Ne koskevat mm. aihevalintaa ja lajien kehitystä. Kirjailijoita on syytetty perustellusti siitä, että e eivät kuvaa riittävän monipuolisesti perhe-elämän ongelmia. On tietenkin satoja romaaneja, novelleja, näytelmiä, runoja, jotka kertovat onnettomasta rakkaudesta, murskautuneista toiveista, kariutuneesta avioliitosta ja taloudellisista vaikeuksista. Mutta liittyyhän perhe-elämään muitakin asioita, kuten esimerkiksi lasten kasvatus, lasten velvollisuudet vanhempiaan kohtaan, uskollisuus sukutraditiolle. Niin että kannattaisi kirjoittaa myös onnellisista perheistä, eikä ainoastaan avioeroista ja aviorikoksista, muuten jotakuta mallikelpoista perheenisää tai -äitiä saattaa ruvta kaivaamaan epäilyn mato - jospa aviositeet ovatkin orjuuttaneet hänet ja siitä syystä hän ei ole onnistunut toteuttamaan itseään yksilönä.
On vielä yksi aihe, jost akannattaa keskustella. Se on taiteilijan tai kirjailijan yksityiselämän kuvaaminen kirjallisuudessa. Kiinnostus taiteilijan sielunelämästä ei johdu suinkaan jostakin sairaalloisesta uteliaisuudesta, vaan pyrkimyksestä päästä perille taiteilijan todellisesta asemasta yhteiskunnassa, näin kirjoitti kriitikko Anatoli Botsarov Pravda-lehdessä. Siksi ei ole sattuma, että aiheesta on kirjoitettu viime vuosina niin monta romaania ja novellia. Merkittävimmistä teoksista mainittakoon Juri Bondarevin romaani Peli. teos on herättänyt laajaa polemiikkiä kriitikkojen keskuudessa. Tekijän johtopäätokset ja väitelmät eivät ole heistä täysin kiistattomat. Mutta ehkä romaanin arvo onkin juuri siinä, että se kumoaa monet stereotyyppiset käsitteet ja pakottaa ajattelemaan uudella tavalla. - - SNTL:n kirjailijoiden kokous kesti viisi päivää. Siinä ajasa piti puheen 52 kirjailijaa - - Liittokokouksen puitteissa pidettiin myös proosaa, runoutta, kirjallisuuskritiikkiä ja lasten kirjallisuutta käsittelevien komissioiden istunnot, joissa puhui 138 osanottajaa. Alempana muutamia otteita kokouksessa esiintyneiden puheista.

Artikkeleita:

Tasavallan kirjailijoiden yhdeksäs liittokokous. [Punalippu 7/1985, 115–121]

www.locallit.net