www.locallit.net | www.locallit.net/english

Jämerää sanomaa
Matti Mazajev
Punalippu 5/1979, 87–88

Perinteellisesti Karjala-kustantamo julkaisi viimekin vuonna monta mielenkiintoista kirjaa. Näiden joukkoon kuuluu ehdottomasti teos Rohkeesti hehkuvin rinnoin... Sen alaotsikkona on Suomen luokkasodan veteraanit muistelevat. Alkulauseessa kirjan toimittaja Terttu Vikström sanoo, että kustantamo katsoi kunniatehtäväkseen saada tämä teos päivänvaloon vuonna 1978, jolloin tuli kuluneeksi 60 vuotta Suomen luokkasodan historiallisista tapahtumista sekä niistä päivistä, jolloin Suomen Kommunistisen puolueen syntysanat lausuttiin. Muistelmakirja on kunnianosoitus niille tuhansille miehille ja naisille, jotka 1918 osallistuivat Suomen kansalaissotaan. Monet taistelijat uhrasivat silloin kalleimpansa - aatteensa ja vakaumuksensa puolesta.

Vuoden kahdeksantoista vallankumouspäivistä Suomessa on kirjoitettu paljon muistelmia myös täällä Neuvosto-Karjalassa. Punakaartissa uhrautuvasti taistelleet miehet ja naiset ovat kertoneet siitä mitä he näkivät ja kokivat kansalaissodan ankarina kuukausina. Monet heistä jatkoivat taistelua työväenliikkeen ja eritenkin SKP:n riveissä valkoisen terrorin ja vainon aikoina 20- ja 30-luvuilla. Myös näiltä vuosilta on kirjoitettu runsaasti vakuuttavia todistusvoimaisia muistelmia. Aikakauslehti Punalipun toimitus ja eräät tasavaltamme kirjailijat tekivät aikanaan arvokasta työtä etsimällä ja keräämällä puheena olevaa aineistoa, rohkaisemalla työväenliikkeen veteraaneja tallentamaan näkemäänsä ja kokemaansa. Ehkä kirja Rohkeesti, hehkuvin rinnoin... puolestaan kannustaa tarttumaan kynään niin meillä Neuvosto-Karjalassa kuin Suomessakin kaikkia niitä tovereita, jotka ovat kulkeneet luokkataistelun raskaita ja samalla kunniakkaita teitä, mutta jotka eivät ole vielä syystä tai toisesta tulleet panneeksi paperille muistojaan.

Rohkeesti, hehkuvin rinnoin... -kirjan aineisto on koottu Punalipussa monien vuosien aikana julkaistuista muistelmista. Niiden kirjoittajat ovat miltei poikkeuksetta tavallisia työmiehiä ja työläisnaisia. Heidän realistiset, vallankumoustaistelun romantiikkaa uhkuvat kertomuksensa ovat mielenkiintoista luettavaa. Monet muistelmat täyttävät hyvinkin korkeat kaunokirjalliset vaatimukset, niiden kirjoittajilla on laajaa kielen tuntemusta, rakenteen hallintaa, juonen kehittelytaitoa, sanalla sanoen aitoa kertojankykyä. Hannes Juvosen kertomus Suurten tapahtumien pyörteissä antaa historiallista taustaa vuoden 1918 tapahtumille, näin tekee myös Aarne Kivekkään Karaistus, eloisa ja värikäs kuvaus nuorukaisen kokemuksista kansalaissodassa. Yrjö Sirolan muistiinpanema Anttos-Matin kertomaa viehättää mehevyydellään ja huumorillaan. Aino Tiaisen ja Kaija Jäppilän muistelmat ovat välittömiä, realistisia kuvia ajasta ja ihmisistä. Ilmi Luode kertoo tehtaantytöistä punakaartissa, jotka joutuivat Tampereen piirityksen traagisten tapahtumien silminnäkijöiksi. Järkyttävä on myös Paavo Forssellin kertomus Kuolemaantuomittu muistelee. Yrjö Ristikankareen (Antti Palon) kolmea jännittävää muistelmaa sävyttää usko työväenasian voittoon, pelottomuus, miehekkään karski huumori. Viimeisinä kirjassa ovat Ludvig Arojärven laajat muistelmat. Tekijä kertoo ankeasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan Lapin perukoilla, siirtymisestään Neuvostojen maahan, osallistumisestaan taisteluihin valkosuomalaisia, englantilaisia maahantunkeutujia, Koltšakin ja Judentšin joukkoja vastaan, kuvailee Kronstadtin kapinan kukistamista, Kiimasjärven retkeä ja viimein työvuosiaan siviilissä. Arojärvi sanoo muistelmiensa lopussa:
"Kun nyt, elämäni ehtoona, katselen menneisyyteen ja luon sitten silmäni nykyisyyteen, en voi olla iloitsematta siitä valtavasta muutoksesta, mikä Neuvostojen maassa on tapahtunut. Muistan aina miten taistelimme, näimme nälkää ja kurjuutta, mutta emme valittaneet. Muistan entisen Pietarin äidit sinistyneet rintalapset sylissään, repaleiset lapset etsimässä ruoantähteitä nälkäänsä, muistan kaatuneet toverini Siperian lakeuksilla, Punaisen Pietarin laitamilla, Suomenlahden mustalla jäällä ja Karjalan hangilla. Ja mieleni, niin raskas kuin se noista muistoista onkin, rauhoittuu, kun tiedän, etteivät uhrit olleet turhat. Kun nykyisin näen onnellisia äitejä, terveitä iloisia lapsia, varttuvaa nuorisoa, en voi mitään sille, että sydämeeni nousee huoli: jaksavatko he todella käsittää, miten heidän nykyisyytensä on saavutettu. Siksi olenkin kertonut näistä vuosista, jotta nykyinen sukupolvi käsittäisi onnellisen elämän taustan."

Arojärven kertomus on otsikoitu: Ei häivy maine päiväin näiden. Ja tämä otsikko on ikään kuin yhteenveto kirjan kaikille muistelmille. Näiden päivien maine ei todellakaan häivy, ja siitä on yhtenä todisteena tämäkin kirja Rohkeesti, hehkuvin rinnoin... Se välittää meille jämerää sanomaa työstä ja taistelusta, jota on käyty ihmisten onnen hyväksi.

www.locallit.net