www.locallit.net | www.locallit.net/english

Kynä terävämmäksi
Pekka Mutanen
Punalippu 6/1977, 89–92

Harrastuksia on monenlaisia. Toiset jatkavat työtään harrastuksensa parissa vuosia, jopa koko elämänsä ajan. Toiset taas harhailevat etsien "omaa" harrastustaan. Onnellisia ovat ne, joiden harrastus ja työ käy yhteen ja kiinnostu siihen jatkuu koko elämän. He pääsevät pitemmälle ja saavat alallaan enemmän aikaan.

Kirjallisuuden harrastajia on paljon enemmän kuin oletetaan. Tuleeko harrastajakirjoittajista kirjailija, riippuu monesta tekijästä. Vaikuttavimpia ja yleisimpiä tekijöitä lienevät luontaisten kirjailijalahjojen lisäksi kirjoittajan voimakas halu kertoa häntä ympäröivästä maailmasta sekä tämän maailman, ts. aiheen perinpohjainen tunteminen ja hallitseminen. Tuskinpa yksikään lukija jatkaa kirjan lukemista ensimmäistä sivua pidemmälle havaitessaan tekijän epäpätevyyden sekä huonon kielen ja tyylin. Mutta kukaan ei ole seppä syntyessään. Jokainen kehittyy työtä tehdessään. Niin myös harrastajakirjoittaja, kynäilijä, kasvaa ennen pitkää kirjailijaksi kehittämällä määrätietoisesti taitoaan. Onhan tosiasia, ja ammattikirjailijat sen tietävät hyvin, ettei kirjallisuuden tekeminen ole yksistään taidon vaan myös tahdon asia. Siis ei riitä taipumusta kynäilyyn, täytyy antautua mielikuvitukselle täysin voimin, jos veri todellakin vetää kirjallisuuden pariin, ellei - täytyy luopua ajoissa välttyäkseen pahimmilta pettymyksiltä.

Kynäilijät tarvitsevat jokapäiväisessä työssään pätevää ohjausta ja hyviä neuvoja, jatkuvia ja mahdollisimman syvällisiä kontakteja muihin kirjoittajiin sekä entistä parempia julkaisumahdollisuuksia. Se, millainen kirjallisuuden huomispäivä tulee olemaan, riippuu nuorten voimien tulosta. On tärkeää keksiä ajoissa lahjakas kynäilijä ja kasvattaa hänestä kirjailija, persoonallisuus, joka reagoisi herkästi ympärillä tapahtuvaa, vaikuttaisi tuotteillaan yhteiskunnan kehitykseen, kuvaisi elämää laajasti ja totuudenmukaisesti sekä valaisisi luomuksissaan aikalaistemme tekoja ja toimia.

Arvaamaton merkitys kynäilijän kasvattamisessa kirjailijaksi on nuorten kirjailijain neuvottelukokouksilla. 17.-18. maaliskuuta pidettiin Petroskoissa Karjalan nuorten kirjailijain 16. neuvottelukokous. Sopii muistaa, että ensimmäistä kertaa Karjalan nuoret kirjailijat olivat kokoontuneet neuvottelemaan elokuussa 1947. Kokouksessa keskusteltiin kirjallisuuden tilasta ja sen tulevaisuudesta, monet nuoret runoilijat, siinä luvussa myös Taisto Summanen, silloin 16-vuotias aloitteleva runoilija, luki kynäelmiään. Aikaa myöten näistä kynäilijöistä on kehittynyt kirjailijoita ja runoilijoita, joita nykyään tunnetaan kautta Neuvostoliiton ja jopa ulkomaillakin.

Neuvotteluun oli saapunut kynäilijöitä eri puolilta Karjalaa sekä kutsuvieraita mm. Venäjän SFNT:n valtionpalkinnon saanut kirjailija Viktor Astafjev Vologdasta ja Leningradin kirjailijajärjestön sihteeri Vasili Lebedev. Neuvottelukokouksen työhön osallistuivat puolueen Karjalan aluekomitean sihteeri M. H. Kiuru sekä aluekomitean kulttuuriosaston johtaja B. F. Dettšujev.

Avajaispuheessaan Karjalan kirjailijaliiton hallinnon puheenjohtaja Antti Timonen mm. sanoi, että nuoren ihmisen lahjakkuus on kuin kukkiva kukka, joka vanhennettuaan kuihtuu ja menettää viehättävyytensä. Kommunistinen puolue on suuresti kiinnostunut luovan nuorison kasvattamisesta, mikä heijastuu viime vuonna hyväksytystä NKP:n Keskuskomitean päätöksestä Työstä luovan nuorison keskuudessa. Kirjallisuuden ja taiteen osuus kommunistisessa rakennustyössä on lisääntynyt. NKP:n 25. edustajakokouksessa ideologiselle työlle asetetut tehtävät vaativat tehostettua huolenpitoa luovan nuorison kasvattamisesta niin ammatillisessa kuin myös aatteellisessa mielessä. Edellisestä nuorten kirjailijain kokouksesta (huhtikuu 1974) on kulunut kolme vuotta. Tässä ajassa Karjalan kirjailijaliittoon on hyväksytty prosaisti Toivo Vähä, Dmitri Balašov, runoilijat Lev Levinson ja Viktor Potijevski sekä kriitikot Leonid Reznikov, Maija Pahomova ja Juri Djušev. Aivan hiljan suositeltiin liiton jäseniksi Terttu Vikström, Viktor Timofejev, Viktor Pulkin ja Viktor Sergin.

Alustuksen kokouksessa piti Kirjailijaliiton yhteydessä toimivannuorten kirjailijain komission puheenjohtaja runoilija Ivan Kostin.

Nuorten kirjailijain neuvottelujen tehtäviin kuuluu ennen kaikkea aktivoida kynäilijäin toimintaa, löytää harrastajakirjoittajien keskuudesta todella lahjakkaita ja lupaavia kykyjä. Karjalan joka hallintopiirissä on kirjallisuuskerho. Tehokkaasti toimivat Kalevalan, Kontupohjan, Aunuksen, Karhunmäen, Segežan ja Kemin kerhot. Niistä on lähtenyt kirjallisuuden vainioille todella lahjakkaita kirjoittajia. Kalevalan kirjallisuuskerhon yhteinen kertomuskokoelma näki päivävalon 1972, monet kerholaiset ovat julkaisseet kynäelmiään piiri- sekä tasavallan lehdissä ja muutamat jopa oman kirjansa. Tasavallan suurimmilla tuotantolaitoksilla, sellaisilla kuin Petroskoin paperikonetehdas sekä Onegan traktoritehdas, on omat, kokeneiden kirjailijain johdolla aktiivisesti toimivat kirjallisuuskerhonsa. On tunnettua, että kynäilijäin kasvu on suoraan verrannollinen julkaistujen tuotteiden määrään. Kirjailijaliiton ja Karjala-kustantamon kannattaisi kiinnittää entistä suurempaa huomiota aloittelevien kirjailijoiden julkaisumahdollisuuksiin.

Filosofian lisensiaatti runoilija Juri Linnik omisti puheensa muodon kehitykselle. Kynäilijät useimmiten väheksyvä muodon merkitystä ja kiinnittävät koko huomionsa sisältöön. Taiteellinen luomus muodostaa eheän kokonaisuuden vain silloin, kun muoto ja sisältö ovat sopusoinnussa keskenään.

Runoilija Valentin Ustinov sekä kutsuvieraat Viktor Astafjev ja Vasili Lebedev esittivät mietteitä luovasta työstä ja kirjallisuuden kehityksestä kiinnittäen erikoista huomiota kynäelmien laatuun ja harrastajakirjoittajien jatkuvaan opiskeluun sekä kehitykseen.

Yhteisen tilaisuuden jälkeen neuvottelu siirtyi jaostotyöhön: suomenkieliseen sekä venäjänkieliseen proosa- ja runousjaostoon.

Suomenkielisessä jaostossa, jota johtivat Nikolai Laine ja Jaakko Rugojev, käsiteltiin neljän kynäilijäin tuotteita: Valdimir Brendojevion runokokoelma, Jalmari Parkkisen näytelmä ja Meeri Tuiskun sekä Anja Mäkelän runoja.

Merikapteeni Vladimir Brendojev on aloittanut runoilla viitisentoista vuotta sitten. Mistä hän oli saanut viritteitä, miksi antautui runoilulle? Seuratessaan Muunjärvenlahden kansankuoron esitystä Brendojevissa syttyi voimakas halu kirjoittaa omat sanat moneen kuoron esittämään lauluun, antaa niille kotipuolen, livvin (Aunuksen) murteen väriä. Ensimmäisten mukaelmien jälkeen alkoviat syntyä omaperäisiä, sydämestä lähteneitä runoja. Aikaa myöten aihepiiri laajeni, kuvakieli rikastui ja runotekniikka kehittyi. Käsiteleväksi tarjotussa kokoelmassa oli 31 omaperäistä runoa, kolme kansanlaulumukaelmaa sekä kymmenen käännösrunoa.

Brendojevin runot herättivät kaikissa käsittelyyn osallistuneissa ihailua sointuvuudellaan, kuvaannollisuudellaan ja osuvilla vertauksillaan sekä omaperäisyydellään. Dekoratiivisuutta, tuota kynäilijän vitsausta, hänen runoissa ei etsimälläkään löydy. Brendojevin runoissa hehkuu suuri rakkaus kotipuoltaan kohtaan, hän ei pelkää avata sydäntään lukijalle, vaan sanoo sanottavansa rehellisesti ja avoimesti. Brendojev luki näytteeksi lyyristä miniatyyrejä sointuvalla Aunuksen kotimurteellaan, mitä kirjailijapiireissämme kuulee valitettavan harvoin.

Näytelmässään "Ristisaarella" Jalmari Parkkinen valaisee nykypäivän nuorison elämää, nuorten ihmisten moraalisia ja esteettisiä pyrkimyksiä. Aihe on täysin ajankohtainen ja mielenkiintoinen. Näytelmän vahvoiksi puoliksi todettiin sen rakenne (onhan tekijä ammatiltaan näyttelijä) sekä henkilöiden vähälukuisuus, minkä vuoksi tapahtumia on helppo seurata. Mutta episodit vaikuttavat keinotekoisilta ja joskus jopa uskomattomilta, näytelmän kieli kaipaa parantelua. Yhteinen mielipide oli se, että teoksen päivänvaloon saattamiseksi tekijän on paneuduttava sinnikkääseen viimeistelytyöhön.

Vilkasta keskustelua herättivät kaksoissisarusten Meeri Tuiskun sekä Anja Koivumäen runot. Sisarukset toimivat suomen kielen opettajina. Meeri Jyskyjärvellä ja Anja Kalevalan asutuksessa. Sisarusten harrastuksena on jo useamman vuoden ollut runoilu. Heillä on ulkonäönkin lisäksi paljon yhteistä, nimittäin kummankin lempiaiheena on luonto ja kotiseutu. Heidän runonsa ovat soinnullisia ja kuvaannollisia, ne aivan kuin pyrkimällä pyrkisivät lauluiksi. Niin on muuten tapahtunutkin: tunnettu suomalainen säveltäjä Toivo Kärki on säveltänyt musiikin Meeri Tuiskun runoon Aallokko soi, joka aikoinaan julkaistiin Neuvosto-Karjala-lehdessä.

Suomenkielisen jaoston toimintaan osallistui useita Karjalan nimekkäitä kirjailijoita mm. Antti Timonen, Urho Ruhanen, professori Viktor Jevsejev, Salli Lund, runoilijatar Eha Lättemäe Eestistä ym. Toverillinen ilmapiiri ja kokeneiden kirjailijain opastus toivottavasti innoittivat kynäilijöitä työskentelemään entistä tarmokkaammin ja määrätietoisemmin sekä sanan ja tyylin että muodon parissa. Vladimir Brendojevin runokokoelma päätettiin esittää julkaistavaksi Karjala-kustantamossa, mikä olisi omiaan lisäämään harrastajakirjoittajien kiinnostusta kynäilyyn.

Venäjänkielisessä proosajaostossa käsiteltiin petroskoilaisen työläisen Aleksandr Doroganin kaksi pienoisromaania, Leninskaja Pravda -lehden toimittajan Raisa Mustosen sekä kontupohjalaisen työläisen Boris Kravtšenkon kertomuskokoelmat. Runojaostossa oli käsiteltävissä useamman aloittelevan runoilijan kynäelmiä. Petroskoilaisen opettajan Nikolai Novoselovin runot olivat sitä tasoa, että ne päätettiin suositella julkaistavaksi erillisenä kirjana. Prääsäläisen rakennusmestarin Aleksei Livanovin, petroskoilaisen toimitsijan Arkadi Reutovin ja petroskoilaisen merimiehen Aleksadr Gusakovin runot kaipaavat vielä viimeistelytyötä. Tekijöitä kehotettiin kiinnittämään enemmän huomiota runotekniikkaan ja kieleen.

Neuvottelukokouksen yhteisessä tilaisuudessa tehtiin yhteenvedot ja valittiin Karjalan nuorten kirjoittajien työtä johtamaan valiokunta. Yhteenvetoja tehdessä todettiin, että tasavallan kirjallisuus on nousuvaiheessa ja lupaa uusia mielenkiintoisia löytöjä tulevaisuudessa, nuoren kirjailijapolven ääni tulee lähivuosina kuulumaan täysin voimin.

www.locallit.net