www.locallit.net | www.locallit.net/english

Pohjolan kirjailijat liittykää yhteen
Barentsin alueen kirjallisuusprojekti sai alkunsa Rovaniemellä 29.02.–3.03.1996
Arvi Perttu (haastattelut)
Carelia 4/1996, 81–84

Kesällä 1994 Pohjois-Norjan Harstadissa pidettiin Barentsin alueen kirjallisuusseminaari. Keskusteluissa syntyi laajemman projektin idea. Hankkeen vetäjäksi tuli ruotsalainen kirjailija ja kirjastonhoitaja Gerda Helena Lindskog Uumajasta.

Barentsin alueen kirjallisuusprojekti on suunniteltu kolmeksi vuodeksi, joiden kuluessa pidetään erilaisia seminaareja, kirjallisuusfestivaaleja sekä nuorten kirjallisuusleirejä eri maissa. Hankkeen näyttävänä lopputuloksena olisi yhteinen antologia kuudella kielellä.

Keväällä 1995 Lindskog kierteli Pohjoismaita ja Pohjois-Venäjää kertomassa projektista. Alueiden kirjailijaliitot ja kirjastot osoittivat elävää kiinnostusta hankkeesta, varsinkin kun aloitteentekijänä oli Ruotsin kirjailijaliiton varapuheenjohtaja ja Norrlandin kirjailijayhdistyksen puheenjohtaja. Tämän lisäksi Gerda Helenan tukena oli Norrbottenin aluekirjasto, jolla jo ennestään on kokemusta laajojen kirjallisuusprojektien toteuttamisesta.

Hankkeen perustarkoituksena mainitaan tutustuminen Barentsin alueen eri kielillä luotavaan kirjallisuuteen, minkä kautta päästään nykyistä paremmin ymmärtämään eri kansallisuuksien elintapoja ja ajatusmaailmaa. Samalla saadaan aikaan paremmat työskentelymahdollisuudet alueen kirjailijoille ja kääntäjille. Projektin päätyttyä toivotaan yhteistyön kirjailijaliittojen, kirjastojen sekä kulttuurijärjestöjen välillä jatkuvan ja kehittyvän edelleen.

Venäjä osallistui ensi kertaa pohjoismaiseen kirjailijakokoukseen. Murmanskin ja Arkangelin lisäksi oli Rovaniemellä kolme Karjalan edustajaa: runoilija ja kulttuuritoimittaja Dmitri Svintsov, kirjailija ja Sever-lehden proosa-osaston toimittaja Raisa Mustonen sekä Karjalan kansallisen kirjaston osastonjohtaja Nina Novikova.

Kirjailija Raisa Mustonen:
Dmitri ja minä edustimme kahta eri liittoa mitä monet Rovaniemellä kovasti ihmettelivät, Lapissa kun ei ole kirjailijayhdistystä lainkaan. Arkangelistakin tuli kahden liiton edustajat, nenetsi Vasili Ledkov ja venäläinen Mihail Popov. Mutta Muurmansk kieltäytyi osallistumasta projektiin, ja Olga Andrejeva sekä Sven Lokka tulivat Rovaniemelle omasta aloitteestaan ja omalla kustannuksellaan.

Meidän karjalaisten matka oli melko mutkikas ja rasittava, se kesti yhteensä yli vuorokauden. Ensin junalla Kostamukseen, sitten autolla Kajaaniin, ja sieltä kahdella junalla Oulun kautta Suomen Lapin pääkaupunkiin.

Meitä oli vastassa kaupungin edustaja Kaarina Luodelahti, joka hoiti kaikki käytännön järjestelyt erinomaisesti. Yleensä tutustuimme siellä ihmeellisiin ihmisiin. Esimerkiksi Gerda Helena Lindskog vaikutti niin vilpittömältä ja pyyteettömältä, että tuskin olen sellaisia ihmisiä täällä kotona tavannutkaan.

Rovaniemen kokoukseen osallistui lähes 80 kirjailijaa, toimittajaa, tutkijaa ja kirjastonhoitajaa Ruotsista, Suomesta, Norjasta ja Venäjältä. Neljänä päivänä pidettiin useampi seminaari, joissa puhuivat hyvin erilaiset ihmiset. Tapaamisen avaussanan piti Lapin läänin maaherra kirjailija Hannele Pokka.

Oulun yliopiston professori Kari Sallamaa puhui pienten kielialueiden kirjallisuuskista, Barentsin alueen kirjallisuudesta esitelmöi kirjailija ja tohtori Bengt Pohjanen, joka kirjoittaa sekä ruotsiksi että suomeksi. Saamenkielisiä runoja lausuivat norjalainen Rauni Magga Lukkari, ruotsalainen Anna Stina Svakka, suomalainen Kerttu Vuolab. Neljä maan saamelaisista kertoi norjalainen kirjailija John Gustavsen, joka vuonna 1979 osallistui saamelaisen kirjailijaliiton perustamiseen. Nenetsien kirjallisuudesta puhui arkangelilainen Vasili Ledkov. Mieleeni jäi kirjailija Mikael Niemen puheenvuoro Tornionlaakson Ruotsin suomalaisten identiteetistä. Hän kertoi eräästä naisesta, joka kotonaan puhui suomea ja oli sitä paitsi vasenkätinen. Koulussa häntä pakotettiin puhumaan ruotsia ja kirjoittamaan oikealla kädellä. Siitä lähtien hänen tajuntansa oli jakautunut kahtia. Minun isäni oli suomalainen, mutta minusta tuli venäjänkielinen kirjailija. Ehkä siksi Mikael Niemen herättämättä kysymykset koskettivat minua niin kipeästi.

Yksi päivä oli kokonaan omistettu venäläiselle kirjallisuudelle. Siitä puhuivat muun muassa Tukholman yliopiston professori Lars Erik Blomqvist ja Tromsön yliopiston professori Erik Egeborg. Sekä Blomqvist että Egeborg ovat kääntäneet venäläistä kirjallisuutta ruotsiksi ja norjaksi, mm. M. Bulgakovin teoksia. Nuoren kirjailijan ongelmista Venäjällä kertoivat kirjailijat Olga Andrejeva Murmanskista, Mihail Popov Arkangelista sekä Dmitri Svintsov Petroskoista.

Eräs projektin konkreettisista kohteista on naiskirjoittajien näytelmäkirjallisuus. Radiokuunnelmien tuottaja etsii naisten ongelmista kertovia kuunnelmia.

Projektin perustarkoituksensa on kuitenkin yhteisen Barentsin alueen elävien kirjailijoiden antologian julkaiseminen. Sen laatimiseksi valittiin 14-henkinen toimitusneuvosto, johon kuuluvat kaksi jäsentä kultakin alueelta: Mihail Popov ja Vasili Ledkov Arkangelista, Vitali Maslov ja Olga Andrejeva Murmanskista, Dmitri Svintsov ja minä Petroskoista, Rauni Magga Lukkari ja Niilas Somby saamelaisten alueelta, John Gustavsen ja Ragnihild Nilstun Norjasta, Bengt Pohjanen ja Kerstin Wixe Ruotsista sekä Olavi Jama Suomesta. Puheenjohtajaksi valittiin Gerda Helena Lindskog.

Toimitusneuvoston on tarkoitus kokoontua vähintään kaksi kertaa projektin aikana. Neuvosto valitsee tekstejä ja etsii mahdollisuuksia niiden julkaisemiseen alueiden kulttuurilehdissä, radioissa yms. Alkuaan festivaaleissa ja muissa tilaisuuksissa julkaistut tekstit julkaistaan erillisissä katalogeissa.

Toimitusneuvoston lisäksi valittiin myös kuuden hengen työryhmä, joka tulee kokoontumaan neuvostoa useammin ja ratkaisemaan järjestelykysymyksiä. Työryhmän puheenjohtajaksi valittiin Ruotsin kirjailijaliiton hallinnon jäsen Bengt Pohjanen. Ryhmän jäsenet valitsevat aineiston alueiltaan ja sitten toimitusneuvosto tekee istunnossaan lopullisen valinnan.

Ensin ajateltiin julkaista antologia ruotsin kielellä, mutta saamelaiset kirjailijat panivat jyrkästi vastaan, vedoten siihen, että jos kirja ilmestyy ensin ruotsiksi, ei sitä sen jälkeen kukaan osta saamenkielisenä laitoksena. Pitkien väittelyjen jälkeen toimitusneuvosto päätti julkaista antologian kuudella kielellä samanaikaisesti Ruotsissa, Suomessa, Norjassa ja Venäjällä. Virallisten kielten lisäksi noin 300-sivuinen antologia käännetään saamen ja nenetsien kielille. Alustavasti on päätetty että jokaiselta tekijältä siihen hyväksytään kolme sivua proosaa ja yksi sivu runoja. Kaikki tekstit on luovutettava toimitusneuvostolle vähintään kolmella kielellä. Jokainen alue vastaa tekstiensä käännöksistä, siis etsii kääntäjät ja maksaa palkkiot.

Minusta Venäjän kohdalla antologian kääntäminen ja julkaiseminen aikanaan on kyseenalaista, mutta Svintsov on varma siitä, että rahaa löytyy. Projektin vetäjät aikovat näet kääntyä osallistujamaiden kulttuuriministeriöiden puoleen.

Uskoisin että antologian ilmestyminen antaisi sysäyksen pitkäjännitteisellekin yhteistyölle kirjallisuuden alalla.

Kirjastonhoitaja Nina Novikova:
Matkustaessani en oikein ymmärtänyt omaa rooliani näin edustavassa foorumissa. Rovaniemellä kuitenkin havaitsin, että olin oikeassa paikassa: kokouksessa oli paljon kirjastonhoitajia Suomesta, Ruotsista ja Norjasta. Venäjältä ei tosin ollut muita kuin minä. Projektin luonnoksessa on puhe antologian toimitusneuvoston jäsenten apulaisista, joiksi ehdotetaan juuri kirjastonhoitajia. Meidän läsnäolomme ei siis ollutkaan pelkkä muodollisuus.

En ole kirjallisuudentutkija, mutta kansallisen ja kotiseutukirjallisuuden osaston johtajana tunnen ehkä kutakuinkin hyvin paikallisen kirjallisuuden tilan. Sitä paitsi Kansallisen kirjastomme tietopankki on sen verran laaja, että minäkin pystyin keskustelemaan kirjailijoiden ja tutkijoiden kanssa.

Foorumin järjestely oli korkeata luokkaa. Ohjelmaa oli niin paljon ettei kaikkialle ehtinyt. Iltaisin seminaarien jälkeen pidettiin kirjallisuusiltamia. Tulkit toimivat erinomaisesti, tulkkaus tuli yhtaikaa neljällä kielellä. Sai kuulla runoja ja proosaa, saamen, ruotsin, norjan ja suomen kielellä. Meikäläisistä hyvin lämpimän vastaanoton sekä aplodit sai Vasili Ledkov, joka lausui runojaan nenetsin kielellä.

Ikävä ettei Raisa Mustonen esiintynyt. Hän on hyvä kirjailija ja varmasti hänellä olisi ollut sanottavaakin. Petroskoilaisista puhui Dmitri Svintsov. Minusta oli kuitenkin väärin ettei hän esittänyt katsausta Karjalan nuoreen kirjallisuuteen. Kiinnostusta olisi varmasti ollut. Esimerkiksi Anita Nilsson Luulajasta kyseli paljon karjalaisista kirjailijoista. Jakelemani Karjalan kirjailija -hakuteos synnytti niinkin paljon kiinnostusta, että Petroskoihin palattuani sain kirjeen Ruotsista, jossa pyydetään petroskoilaisen kirjailijan Galina Skvortsova osoitetta sekä hänen viimeisimpiä kirjojaan.

Toimitusneuvoston istunnot ja seminaarit pidettiin hotellin salissa. Oli myös tilaisuus mahtavassa Arktikumissa, lasisessa Lapin museossa. Kulttuuriohjelmaan kuului myös monologinäytelmä Saarnaaja, jonka esitti Matti Kaarlejärvi. Esitys pidettiin jossain kellarissa, jonne käveltiin mutkikkaita ja pimeitä käytäviä pitkin. Kaikki tämä oli tarkoitettu luomaan tunnelmaa.

Rovaniemen lääninkirjastossa minua eniten hämmästytti ja ilahdutti se että kirjastonhoitajien joukossa oli miehiä. Yleensä kirjastojärjestys ja automatisoinnin taso tekivät suuren vaikutuksen. Kirjastolla on suora yhteys kaikkiin maan kirjastoihin, ja tarvittava kirja voidaan tilata mistä vain lyhyessä ajassa. Kirjojen käsittely ja rekisteröinti on myös automatisoitu, mikä estää kirjojen hukkaantumista.

Kirjastonhoitajana olen tietenkin kiinnostunut kirjastojen välisestä yhteistyöstä. Barentsin alueen kirjallisuusprojektin luoma kontaktiverkosto onkin minusta tärkeimpiä projektin tuloksia. Aluekirjastot keräävät kaikki tiedot projektin osanottajista tietopankkiin, jota sitten voivat käyttää kaikki osallistujamaat.

Mielestäni projekti ei saa loppua antologian julkaisemiseen. Oikea yhteistyö alkaa toivottavasti vasta sen jälkeen. Näin voin päätellä sen kiinnostuksen perusteella, jota kokouksen osanottajat osoittivat Karjalan ja Pohjois-Venäjän kirjallisuutta kohtaan. Ruotsalaisia, suomalaisia ja norjalaisia kiinnostaa kaikki, mikä yhdistää meitä historian ja kulttuurin alalla. Ja olemmehan me olleet hyvin kiinteässä yhteydessä keskenämme esihistoriallisista ajoista saakka.

Tällaisia uutisia tuli Rovaniemeltä. Mitä on odotettavissa jatkossa? Ensimmäinen nuorten kirjallisuusleiri pidetään elokuussa 1996 Haaparannassa. Siihen kutsutaan nuoria kaikista projektin osanottajamaista. Syyskuussa Ruotsissa pidetään seuraava työryhmän kokous, jossa Karjalaa edustaa Dmitri Svintsov.

Barentsin alueen kirjallisuusprojektin viimeisenä vuotena, 1998, on suunniteltu kaikkien maiden kirjailijoiden esiintymiskiertue ympäri koko projektin aluetta. Projektin puitteissa pidettävien tapaamisten kautta solmiutuu varmastikin uusia suhteita ja syntyy uusia ideoita.

www.locallit.net