www.locallit.net | www.locallit.net/english

Toverin muistolle
Jaakko Rugojev
Punalippu 6/1977, 127–128

Useimmiten ihmiset tottuvat nopeasti ja huomaamattaan sellaisiin vakioilmiöihin, jotka olennoivat elämän luotettavuutta ja varmaa eteenpäin menoa. Näin me olimme tottuneet monien vuosien varrella Uljas Vikströmiin, olimme tottuneet näkemään hänen ainaisessa uurastuksessa ja tiesimme senkin, että jos Uljas on paneutunut johonkin asiaan, niin voidaan olla varmoja, että hän antautuu kaikella tarmollaan ja taidollaan asettamansa tavoitteen saavuttamiseksi. Jos mitä, niin tarmoa ja tahdonlujuutta hänessä oli tavattoman paljon, ja työtaitoaan hän kehitti jatkuvasti ja vakituisesti.

Mutta ikuisia ihmisiä ei ole olemassa, ikuisiksi voivat jäädä vain heidän hyvät aikaansaannoksensa ja ylevät ajatuksensa, jos ne siirtyvät perinteenä sukupolvesta toiseen.

Niin poistui joukostamme myös Uljas Vikström - kommunisti, kirjailija, uurastaja, sotilas, patriootti ja internationalisti. Vaikka tiesimmekin hänen vakavasta sairaudestaan, mutta kenenpä mieleen olisi juolahtanut edes ajatus, että hän poistuu juuri tänä keväänä. Sillä me olimme tottuneet siihenkin, että Uljas pystyy voittamaan vaikeimmatkin vastukset. Ja hän itsekin oli uskonut, että hänellä on vielä edessä ainakin yksi kesä, ehkä useampiakin.

Uljas Vikström poistui luotamme, mutta häivät hänen kirjoittamansa teokset, jäi useita julkaisemattomia käsikirjoituksia ja monta hänen osanotollaan aloitettua yhteistä toimenpidettä. Niin että vielä monen monta vuotta tulemme tuntemaan Uljaksen läsnäolon riennoissamme ja pyrkimyksissämme, ja hänen nimensä tulee elämään vielä meidänkin jälkeläistemme muistissa.

Tietäen tämän me voimme silloin sanoa täydellä varmuudella, ettei tämä ihminen ole elänyt turhaan, että hänen elämänä anti on ollut hyödyllistä ihmisille sekä yhteiskunnalle. Uljas Vikströmistä ha hänen elämäntyöstään voitaisiin puhua ja kirjoitta paljonkin. Tänään tahtoisi merkitä vain muutamia mielestäni tärkeimpiä ja eniten Uljasta ja hänen työtään luonnehtivia asioita.

Uljas Vikström tosiasiallisesti ensimmäisenä kaunokirjallisuudessa alkoi ja laski perustan Suomen luokkasodan (1918) marxilais-leniniläiselle kirjailijatutkimukselle ja sen mukaisesti heijasti näitä vallankumoustapahtumia teoksissaan. Emme kiellä, etteikö jo ennen häntä olisi kirjoitettu tästä aiheesta. Tietysti, tämänaiheisia kirjoja, jopa erittäin laajojakin, oli ilmestynyt aikaisemminkin, mutta ne eivät olleet historiallisten tapahtumien syvällisen tutkimuksen tulosta, vaan pikemminkin luonnonvaraisia innoituksen tai intuition tuotteita.

Karjalan kirjallisuudesta puheen ollen voidaan sanoa, että Uljas Vikströmin ansiot sodanjälkeisinä aikoina kiteytyvät ennen muuta Punalipun sisällön, luonteen ja kasvojen muovautumiseen. Aikakauslehtemme puolestaan on vaikuttanut ratkaisevalla tavalla Neuvosto-Karjalan kirjallisuuden kehitykseen kokonaisuudessaan.

Uljas Vikström oli vaativainen sekä itseään että työtovereitaan kohtaan. Hänen luonteenomaisia piirteitään oli vankkumaton periaatteellisuus kaikessa, mikä koski kirjailijan työn estetiikkaa ja yleistä kulttuuria. Näin hän vaikutti kasvattavasti kaikkiin niihin, jotka halusivat kehittyä ja pyrkiä uusiin aluevaltauksiin taiteellisessa luomistyössä, elämäntotuuden periaatteiden puoltamisessa. Uljas Vikström, aina ylevät puoluetavoitteensa tunteva mies, vaikutti tällä suorasukaisella periaatteellisuudellaan myönteisesti kirjallisuutemme kehitykseen.

Uljas Vikström osallistui nuoruudestaan lähtien aktiivisesti ja laajasti yhteiskunnallisiin rientoihin kaikkialla siellä, missä hän milloinkin toimi. Suuri oli hänen panoksensa myös Karjalan kirjailijaliiton järjestötoiminnassa, tasavaltamme kulttuurin rakennustyössä.

Hänen avonaiseksi jättämänsä työpaikan ei saa olla kauan tyhjänä. Siitä huolehdimme me, hänen työtoverinsa, siitä tulee huolehtimaan riveihimme astuva nuori vaihto.

www.locallit.net