www.locallit.net | www.locallit.net/english

Kirjailijan ja ystävän muistolle
Antti Timonen
Punalippu 3/1967, 127–128

Aikaisin maaliskuun 8. päivän aamuna puhelin helähti pahaenteisesti. Kuulokkeessa värisi tuskan tukahduttama ääni:
- Meidän Nikolaita ei ole enää...
Soittaja oli Nikolai Jaakkolan vaimo Helmi.

Maaliskuun 11. päivänä Suomalaisen draamateatterin aulaan oli kokoontunut vainajan omaisia, ystäviä, tovereita, Nikolai Jaakkolan oppilaita, hänen teostensa lukijoita. Me puhuimme jäähyväissanoja vainajalle. Kunniavartiossa seisoi vainajan ystävien, tovereitten ja kirjailijain ohella Karjalan hallituksen ja puoluejärjestön johtohenkilöitä. Me saatoimme Nikolai Jaakkolan Hiekkarannan hautausmaalle nuorten tuuheiden mäntyjen keskelle, mistä avautuu näköala änisjärvelle.

Päivät ja viikot lähtivät vierimään edelleen omaa rataansa. Elämä jatkuu. Mutta järkemme kieltäytyy uskomasta, ettei Nikolai Jaakkolaa ole enää joukossamme, niin elävänä hänen kuvansa säilyy sydämissä. Me näemme hänet mietteliäänä, toisinaan surumielisenä, useimmiten hyväntahtoisesti myhäilevänä, viisasta kansanhuumoria verkalleen haastelevana, optimistina, elämänhaluisena. Nikolai Jaakkola ei koskaan tavoitellut kaikille ja kaikkiin tilanteisiin sopivaa kaavamaisuutta. Hän oli aina oma itsensä - elämässä, yhteiskunnallisessa toiminnassa ja varsinkin kirjallisessa työssä. Hänen persoonallisuutensa takana ja sille leimaa antavana oli vaatimattomuus ja periaatteellisuus, lämmin isänmaan ja kotiseudun rakkaus.

Nikolai Jaakkolan miltei 62 vuotta kestänyt elämäntaival oli sisältörikas, välillä vaikea, joskus traaginenkin, niin kuin on ollut kansamme historia. Hän syntyi huhtikuun 14. pnä 1905 Suomessa Kalevalan laulumaiden Kivijärveltä kotoisin olevassa perheessä ja aivan pienenä siirtyi vanhempiensa mukana näiden kotikylään, jossa sai opiskella vähän aikaa syrjäkylän koulussa.

Vuonna 1920 Nikolai Jaakkola kävi Petroskoissa Karjalan ensimmäisten neuvosto-opettajien lyhytaikaiset kurssit ja palasi kotiseudulleen opettajana, agitaattorina, propagandistina, innokkaana nuorisoliittotyön perustajana ja ohjaajana. Jo silloin alkoivat ilmetä hänen kirjalliset lahjansa. Hänen kuvauksiaan julkaistiin Karjalan Kommuuni lehdessä. Bandiittikapinan aikana 1922 hän joutui piileskelemään metsäpirtillä, sillä valkobandiitit vihasivat eritoten neuvostokasvatuksen saaneita opettajia, kiduttivat ja murhasivat heitä.

Hän matkusti 1923 opiskelemaan Leningradiin, Vähemmistökansallisuuksien kommunistiseen yliopistoon, jonka päätti kyvykkäänä marxismin ja leninismin teorian tuntijana. Hän toimi Leningradin alueella nuorisoliittotyössä, Nuori Kaarti lehden toimittajana, sitten Karjalassa dialektisen ja historiallisen materialismin opettajana Petroskoin Kasvatusopillisessa korkeakoulussa. Monet nykyisistä puolue- ja neuvostotyön näkyvistä toimihenkilöistä ovat saaneet marxismin-leninismin alkeet Nikolai Jaakkolalta. Samalla hän toimi silloisen järjestelykomitean puheenjohtajana nykyistä Kirjailijaliittoa perustettaessa.

Noina vuosina hän julkaisi usein syvällisiä artikkeleita kirjallisuuden sekä marxismin-leninismin kysymyksistä.

Stalin-kultin vuodet olivat Nikolai Jaakkolalle raskaita, mutta eivät voineet lannistaa hänen uskoaan puolueemme ja kansamme suureen tulevaisuuteen.

Nikolai Jaakkola lähti Isänmaallisen sodan rintamalle vapaaehtoisena, haavoittui 1941 syksyn pakkasten aikana ja joutui kokemaan sotavangin ankean kohtalon. Sotavuodet ruhjoivat hänen terveytensä, mutta eivät lannistaneet hänen taistelutahtoaan, työteliäisyyttään, neuvostopatriootin moraalista kuntoisuutta.

Isänmaallisen sodan jälkeen Nikolai Jaakkola antautui kokonaan kirjalliseen työhön. Hän rikastutti Karjalan kirjallisuutta lukuisilla artikkeleilla, kuvauksilla, kertomuksilla, pienoisromaaneilla. Suurimpana ja arvokkaimpana panoksena kirjallisuudessamme ovat Nikolai Jaakkolan romaanit Pirttijärven rantamilla, Pirttijärven rantamilla ja muualla, Ristiaallokossa ja Selville vesille, teossarja, jota hän kirjoitti lähes parikymmentä vuotta ja jonka sai valmiiksi Neuvostovallan juhlavuoden aattona. Yhteistyössä Toivo Lankisen kanssa hän kirjoitti tämän romaanisarjan perusteella myös näytelmän Korpi herää.

Nämä historialliset teokset ovat taiteilijan, ajattelijan syvällinen läpileikkaus myrskyiistä maailmansodan, Lokakuun vallankumouksen ja kansalaissodan vuosista, joiden mainingit möyrysivät suurina, ja välin hyvin kohtalokkaina Karjalan syrjäkylän Pirttijärven tienoilla. Kirjailijan kuvaamissa vaiheissa on paljon hänen omasta elämäkerrastaan otettu, sillä tekijä itse oli noiden tapahtumien pyörteissä. Mutta Pirttijärvi-sarja ei suinkaan ole pelkkä elämäkertateos, vaan laaja yleistys kansan vaiheista ja kohtaloista. Tälle teokselle on ominaista taiteellisesti korkeatasoinen aitokarjalaisen kansanelämän kuvaus, mutta samalla siinä on tosiperäinen, suurella huolella ja kyvykkäästi luotu historiallisten tapahtumien tausta.

Lukijakunta arvostaa korkealle tämän romaanisarjan taiteelliset ja yhteiskunnalliset arvot, mutta tekijä ei ollut tyytyväinen työhönsä. Saatuaan teoksensa valmiiksi hän alkoi miltei heti parannella ja muokata sitä uudestaan. Hän ehti tehdä huomattavia parannuksia ensimmäiseen osaan. Pöydälle jäi toisen osan käsikirjoitus, kirjoituskoneeseen keskeneräinen 347. sivu ja siihen viimeinen lause:
"Maaliskuun 21. päivänä Arkangelista lähetetyltä jäänmurtajalta saapui lennätintieto, että se on matkalla Kemiin, mutta paksu jää hidastuttaa sen kulkua..."

Kolme pistettä. Jäätä väistämättömämpi - kuolema pysäytti kirjailijan työn. Monet uudet suunnitelmat ja taviotteet, joita kirjailijalla oli, jäivät toteuttamatta. Mutta kaikki se, minkä hän ehti tehdä ja mikä on julkaistu Punalipussa sekä erillisinä kirjoina, jää arvokkaimmiksi sivuiksi Karjalan kirjallisuuteen. Nikolai Jaakkolan nimi säilyy aina kirjallisuutemme parhaimpien nimien joukossa.

Hänen työnsä heijastuu niissäkin teoksissa, jotka ovat toisten kirjailijain luomia. Hyvin monet meistä olemme kiitollisia arvokkaista ohjeista, neuvoista ja avusta, jota hän meille auliina ja vaativana antoi.

Nikolai Jaakkolan sydän on lakannut lyömästä, mutta hänen ajatuksensa ja aatteensa elävät hänen luomuksissaan ja innoittavat meitä uusiin saavutuksiin valoisalla tiellä kommunismiin.

www.locallit.net