www.locallit.net | www.locallit.net/english

Kirjagraafikon vakuuttava työnäyte
Jevgeni Kalinin, taiteentutkija
Neuvosto-Karjala 15.1.1978, 4

Karjala-kustantamossa on nähnyt päivänvalon Nikolai Jaakkolan Pirttijärven rantamilla -niminen romaani. Tähän laitokseen on koottu Pirttijärvi-sarjan 1949-1968 ilmestyneet osat.

Sen julkaiseminen on merkkitapahtuma jopa siksi, että se on ensimmäinen kansallisen kirjailijan teos Karjalassa, joka on näin laajasti kuvitettu, ja samalla taitelija Oleg Tshumakin ensimmäinen suurtyö tällä alalla. Olen vakuuttunut että nuori taiteilija on suoriutunut tehtävästään loistavasti. Tässä tapauksessa voidaan olla kiitollisia myös kustantamolle, joka luotti näin vastuullisen työn nuorelle taiteilijalle.

Alussa Oleg Tshumak luki moneen otteeseen Jaakkolan romaanit. Tämä auttoi häntä perehtymään kirjailijan ajatusmaailmaan ja hänen käyttämiinsä taidekeinoihin. Lukemisen ohella Tshumak tutki museo- ja yksityiskokoelmista, matkusteli paikkakunnille, joilla Jaakkolan sankarit liikkuivat, teki muistiinpanoja ja pani merkille, minkälaisia vaatteita, koruja ja astioita ihmiset siellä käyttivät, miten he kalustavat huoneensa.

Taiteilija syventyi karjalaiseen luonteeseen, etsi ja löysi aito kansallisia tyyppejä, teki runsaasti maisemaetsauksia. Ja lopputulos on kaikkien näkyvissä, arvostettavana tai arvosteltavana. Mielestäni hän on esittänyt tarkasti ja reaalisesti kirjailijan kuvaaman aikakauden.

Ainoa asia, jossa taiteilija ei tarvinnut päätänsä vaivata, oli graafisen tekniikan valinta: hän käytti pitämäänsä ja monen neuvostoliittolaisen kuvittajan suosimaa ksylografiaa eli puukaiverrusta. Grafiikassa erotetaan puhtaasti teknisesti toisistaan kohopaino, jossa vedos tehdään useimmiten puulaatan avulla: syväpaino, jossa käytetään metallilaattaa; ja laakapaino, jossa aihe piirretään kiveen. Kohopainomenetelmässä tärkein onkin puupiirros. Siinä kuva tehdään puulaattaan, ja laatasta poistetaan valkeat osat siten, että piirretty aihe jää siihen reliefinä. Väripuupiirroksessa käytetään kahta tai useamman eriväristä laattaa.

Kun ottaa kirjan käteen, ennen muuta huomio kiinnittyy Nikolai Jaakkolan muotokuvaan. Otsikkokuva tuo vuorostaan esiin kertoelman yleisen taustan. Symbolinen on kiveä kantavan karjalaisen muotokuva. Se olennoi ikuista raatamista maalla, sen kivikkoisilla pelloilla, ihmisen kamppailua luonnonvoimia vastaan. Toiveikkaana katsoo karjalainen maamies tulevaisuuteen. Otsikkokuvan vaikuttuvuutta lisää onnistunut malli ja sen sijoitus maisemaan.

Tuossa Pulikka-Puovila on palaamassa heinänteosta. Hänen kasvoiltaan kuvastuu päivätyönsä suorittaneen ihmisen väsynyt tyytyväinen ilme. Etäämmällä häämöttää talo ja sen vieressä lämpiävä sauna. Yhtä rauhallinen ja samansävyinen on Maura-mummon hahmo.

Kaksipäisen kotkan varjo, lasten ja naisten itku saattavat rintamalle lähteviä miehiä. Tämä sivu on tunnerikas, kärsimysten kyllästämä.

Kuvitus dramatisoituu kerronnan mukana. Maisemakin saa aivan toisen asun kohdassa, jossa taiteilija kuvaa imperialistisen sodan rintamalta palaavia kyläläisiä.

Tshumak on onnistunut hyvin joukkokohtausten esille tuomisessa.

Traagisen vaikutelman tekevät miehityksen ja ulkomaisen intervention ajasta kertovat kuvat. Tuodessa esiin vastenmielisyytensä taiteilija käyttää jopa groteskin tarjoamia keinoja, esimerkiksi sotaneuvoston istuntoa kuvatessaan.

Optimistinen sävy ilmestyy kuvitukseen vasta kerronnan lähestyessä loppuaan. Tämä koskee punaisten saapumista Pirttijärvelle, illanistujaisten kuvaamista ym.

Eräs kuvituksen päättävistä aiheista on omistettu ensimmäisen, Husti-nimisen opettajan saapumiselle saarelle, jonne on haudattu runonlaulajat Arhippa ja Miihkali Perttunen. Tämän linoleikkauksen Oleg Tshumak on kaivertanut erittäin taitavasti. Hän on tuonut siinä onnistuneesti ilmi ajatuksen rikkaiden kansanrunouden perinteiden periytyvyydestä. Mahtavat kuuset ja hiljaiset vedet syventävät tunnelmaa, opettaja-tyttö katsoo toiveikkaana ulapalle, missä sateenkaaressa uinuvat Pirttijärven tienoot. Tätä koko sivun kuvaa voidaan pitää eräänä onnistuneimpana. Sinänsä ne eivät tietenkään kaikki ole samanarvoisia. Eräitä epätarkkuuksia on kompositiossa ja itse kaiverrustekniikassa, mutta kaiketikin niitä voidaan pitää samanvertaisina kirjalliseen ilmaisuun nähden. Kokonaisuutena arvosteluna Oleg Tshumakin työ on vakuuttava esimerkki siitä, että hän pystyy vaativaan työskentelyyn.

www.locallit.net