www.locallit.net | www.locallit.net/english

Sopusointuisuuden etsimistä
Kirjallisuusarvostelua
Armas Mishin
Neuvosto-Karjala 27.4.1977, 4

Jo ensimmäisessä kirjassaan Sisua, joka julkaistiin 1969, Matti Mazajev toi esiin lahjojensa monipuolisuuden. Hän esiintyi kertojana, joka osaa kuvata elämän sekä dramaattisia että koomisia tilanteita. Tästä johtuvat myös hänen kertomustensa erilaiset lajilliset vivahteet. Kirjassa oli edustettuna sekä psykologiset että lyyriset ja humoristiset novellit. Toisinaan kirjailija käytti groteskia ja jopa pamflettimuotoa. Eniten kuitenkin Mazajevia kiinnostaa psykologinen novelli.

Uudessa kirjassaan Kotoinen maisema tekijä syventää teostensa psykologista puolta. Ehkä juuri siksi hän ei ole ottanut tähän kirjaan humoristisia kertomuksia, joita hän on vuosien mittaan julkaissut.

Matti Mazajevia ei ole aina helppo lukea. Hänen tyylinsä on verkkaista, yksityiskohtaista, ehkä vanhoillistakin. Ehkä juuri siksi hän ei tyydytä jokaista nykypäivän lukijaa.

Kirjan ensimmäinen iso novelli, joka on antanut kirjalle nimensä, piirtyy problematiikaltaan niin sanottuun "kaupunkiproosaan", joka herättää uudelleen huomiota lukijoissa. Novellin pääsankari Erkki Kaarna on käynyt sodan läpi nuorsuuvuosina, sai tuntea sen säälimättömyyden ollessaan keskitysleirillä ja päättää osallistua kilpailuun muistomerkin pystyttämiseksi sodassa kaatuneille, mutta epäonnistuu. Kilpailulautakunnan päätöksen odottaminen muodostaa ytimen, jonka ympärille kerronta rakentuu.

Erkki Kaarnan henkistä tasapainoa horjuttavat perheasiat. Jo useamman vuoden Erkki ja hänen vaimonsa, opettaja Maria, ovat eläneet kumpikin omaa elämäänsä. Maria tuntee itsensä yksinäiseksi. Hänen mieltään lämmittävät vain muistelmat tyttärensä Ernan lyhyestä elämästä. Perheen vanhin tytär Irene ei pitkään huomaa äitinsä yksinäisyyttä. Häntä kiinnostaa isänsä työ, tämän elämä taiteessa. Työssä, Erkki Kaarna, toimii kustantamossa, hänelle syntyy vaikeuksia: Erkki ei hyväksy kirjan kuvitusta, jonka on tehnyt taiteilija Anisovski, vaikka oli itse suositellut häntä kirjan kuvittajaksi. Tämä johtaa siihen, että hän sai itselleen vielä yhden vastustajan.

Kuten edellä esitetystä selviää, novellin ongelma on omistettu itsensä löytämiselle elämässä, taiteessa ja tiellä toisen ihmisen sydämeen. Loppujen lopuksi kirjailija asettaa kysymyksen: miten on oltava rehellinen omaa itseään ja muita kohtaan. Epäonnistuttuaan kilpailussa Erkki avaa tosiseikan, ehkä naiivin muitten tosiseikkojen joukossa, mutta sellaisen, joka tarjoaa hänelle perspektiivin elämässä: "Se että osallistuin luonnoskilpailuun todisti, etten ollut vielä nähtävästi löytänyt itseäni taiteessa. Olen hapuillut, haihatellut. Ihmisen on löydettävä itsensä täydellisesti." Toteamus, että ihmisen on löydettävä oma itsensä, on vanha kuin tämä maailma. Kuitenkin jokainen ihminen saavuttaa sen omin voimien kokien epäonnistumisia ja tehden virheitä. Kysymys ei ole ainoastaan oman itsensä löytämisestä ammatillisessa mielessä. Ihmisen lahjat eivät muodosta ainoastaan tiettyjen taitojen summaa, ennen muuta ne ovat inhimillinen sisältö, jota itse taitelija kantaa. Lukijalle ei ole ehkä tärkeintä se, että taiteilija löytää loppujen lopuksi itsensä taiteessa, vaan se, että hänen epäonnistumisensa muodostuu sysäykseksi yhteisymmärryksen löytämiseksi Marian kanssa. Tämän yhteydessä minusta tuntuu jossain määrin keinotekoiselta novellissa alleviivattu ajatus siitä, että taiteilijassa tapahtunut herääminen ja "uudistuminen" sidotaan käyntiin maaseudulle.

Uusien harmonisten suhteiden syntyminen ihmisten kesken on sekä kaupunkilaisten että maaseudun asukkaiden yhteinen asia. Ratkaisu riippuu monessa suhteessa myös konkreettisen ihmisen tai ihmisyhteisön muovautumisesta. Muuten nuori Irene ymmärtää tämän kai muita paremmin. Tajuttuaan vanhempiensa erimielisyyden taustan, hän alkaa kamppailla perheen yhtenäisyydestä. Hän kutsuu heidät suksiretkelle, osallistuu äitinsä kanssa vappukulkueeseen. Irene "ajatteli, että koko perheen täytyy olla yhdessä, tehdä useammin yhteisiä asioita. Ehkä se lähentää isää ja äitiä uudestaan." Tämä on naiivia, mutta rakentavaa. Irenen hahmo on viehättävä ja totuudenmukainen, huolimatta tekijän häneen kohdistamastaan ihannoinnista.

Vähemmän elävältä vaikuttaa Erkin ystävän Tuoviston hahmo, joka esitetään pääsankarin vastaväittelijänä. Kirjailija Nikolai Malosen hahmoon yhdistyvät keskustelut ihmisen maallisen elon lyhyydestä, luonnonsuojelusta ym. Ikävä kyllä, Malonen ei enempää kerrontaan osallistu. Ei myöskään kaikki kolmen ystävän tapaamiseen liittyvässä episodissa tunnu vakuuttavalta.

Paon mahdollisuus kertomuksen tapahtumat on sijoitettu Suomen maaperälle. Siitä huolimatta, että monet sen nostamat ongelmat ovat yhteisiä Kotoisen maiseman kanssa, ovat niiden perinnäiset syyt ja ratkaisumahdollisuudet toiset. Markus Lipposen vaimo ja tytär ovat lopullisesti vieraantuneet hänestä.

"Typerintä on se", ajattelee hän tyttärestään, "että hänestä on tullut äitinsä kopio, lisäksi idioottimaisen täydellinen kopio... Regina ei ole alun pitäen antanut tyttärelleen mitään muuta mahdollisuutta kuin omaksua äitinsä elämäntapa, suhteen asioihin ja esineisiin." Lipponen tunnustaa itselleen, että hyvin voivassa kodissa, jonka hän on luonut, hänelle kuuluu kuin luonnostaan vain orjan rooli. Myös työssään "hän koki itsensä täysin sivulliseksi ja irralliseksi siitä mitä tapahtui, ja sen mikä tapahtui oli hänestä ja hänelle tarpeetonta."

Hän on hermoromahduksen partaalle. Emme tiedä, löytääkö Lipponen ulospääsyn häntä ympäröivästä muurista, josta hän ei jaksa tai ei uskalla murtautua.

Kertomus osoittaa Matti Mazajevin taidon detaljien käsittelyssä, henkiöiden käyttäytymisen psykologisessa perustelussa ja juonen kehityksessä.

Onnistunut on kokoelman kertomus Heinäkuussa vuonna 1944. Siinä tuodaan esiin episodi neuvostoliittolaisen tiedustelijan ja suomalaisen sotamiehen yllätyksellisestä kohtauksesta. Se tarjotaan vuorotellen yhden ja toisen kertomana. Ladossa syntyy kiperä tilanne, joka voi päättyä kohtalokkaasti. Jännitys kasvaa, kun paikalle ilmestyy toinen suomalainen.

Kertomuksessa on perusteltu hyvin osapuolten käytös ja luotu mieleenpainuvat hahmot. Kertomus voisi luoda pohjan elokuva- tai tv-näytelmälle. Jo ensimmäisessä kirjassaan Matti Mazajev kuvasi ihmisen sankaritekoja (Tietä ja tienviertä, Sisua). Samaan aiheeseen liittyvät tämän kokoelman Rajavartijat ja Politrukki., jotka löytävät lukijan.

Sarjan Jutelmia luonnosta Mazajev on nimittänyt Huokosen maan päällä. Niissä tulee esiin Karjalan luonto niine erikoisuuksineen ja ilmiöineen, joita jokainen voi havaita. Nämä jutelmat ovat tavallaan kutsu suorittaa retki luontoon eli tekijän mukaan "Luonnonihmeen tai, sanoisinko, luonnonmuodostamaan löytämiseen riittääkin joskus pelkkä sunnuntairetki".

Julkaisemalla toisen kirjansa Matti Mazajev todisti jälleen, että hänellä on halua paitsi elämän kuvaamiseen myös vaikuttamiseen, muuttamiseen. Ja tämän onkin eräs kirjallisuutemme keskeisimpiä tehtäviä.

www.locallit.net