Etusivu  Kirjailijat  Teokset  Aikajana  Punalippu  Neuvosto-Karjala  Linkkejä

Antti Timonen | Pataljoonan tulikaste 1946

Novelli kuvaa neuvostoarmeijan pataljoonan taistelua Karjalan rintamalla. Pataljoona torjuu vihollisen hyökkäyksen kylään, jonka väestö on hetkeä aiemmin paennut. Taistelu on ankaraa, ympärillä räjähtelee, on nokista ja veristä, mutta neuvostosotilaat säilyttävät urheutensa:
”Savun seasta ei näkynyt askelta kauemmaksi ja silmät täyttyivät savun ja raivon aiheuttamista kyyneleistä, mutta sitä sisukkaammin miehet iskivät toisiinsa. [- -] Ne, jotka hetki sitten olivat rynnänneet joen yli hiirenkarvanvärisissä asetakeissaan, olivat nyt mustat noesta ja tummanpunaiset verestä. Riekaleiden sisältä vilkkui veren ryvettämä paljas iho. Toiset heistä perääntyivät jokea kohti hitaasti, mutta toiset, päästyään palavasta risukosta, syöksyivät sinne vauhtia, jolla syöksyy ihminen, kun suurimman kauhun hetkellä on löytänyt tien pelastukseen. Harvat heistä pääsivät joelle saakka, vielä harvemmat nousivat sen toiselle rannalle. Musta joki kuhisi siinä pulikoivista olennoista kuin keväinen rapakko sammakonpoikasista. Rannalla jytisevä konekivääri kiihoitti tuota kuhinaa samalla tavalla kuin kepillä sohiminen kiihoittaa muurahaiskekoa. [- -] Vihollinen oli heitetty joen taakse, mutta voittajat eivät tunteneet väsymystä. He syöksyivät joen rantaan nokisina, verta vuotavina, janoissaan, mutta kiihtyneinä, valmiina rientämään joen yli ja seuraamaan vihollista niin kauan kunnes viimeinenkin mies olisit tullut raadelluksi vaikka hampain.” (Timonen 1946, 71.)

Novellissa kuvataan myös Monastryevia, joka pelkää sotaa ja pakenee taistelupaikalta metsään, ja jää makaamaan sammalikkoon. Hän tunnustaa hävittäneensä aseensa ja lakkinsa ja hänet tuomitaan kuolemaan. Taistelujen jälkeen leirissä Monastryev istuu toisista erillään, kuin vieras entisten sotilastovereidensa luona:
”Hänen eteensä ilmestyivät Kukolkin ja Ivanov peseytyneinä ja virkeinä. Ennen he olivat aina olleet yhdessä kolmen, nyt he olivat kahden. He katsoivat Monastyreviin kuin johonkin ventovieraaseen – tylysti ja vihamielisesti.
– Näin minun kävi, – aloitti Monastryev, sillä hän ei voinut kestää entisten ystäviensä äänetöntä katsetta. – En käsitä miten se tapahtui...
– Hyvin yksinkertaisesti – sinä pelkäsit – tiuskasi Kukolkin ja kääntyi pois aikoen jatkaa matkaansa.
– Ei! Huudahti Monastyrev kauhistuen, että taas jää yksin. – En minä pelännyt, mutta...
– Älä valehtele! – tiuskasi Kukolkin äkkiä synkkänä. – Minä tiedän sen hyvin, koska itsekin pelkäsin. Ero oli vain siinä, että sinä et viitsinyt pitää itseäsi kurissa. Olet inhoittava rätti. Ja minä kun luulin sinua mieheksi.” (Timonen 1946, 75.)

Bibliografiset tiedot:

Antti Timonen. Pataljoonan tulikaste. Punalippu 1946, 1. nide, 69–75.

Teoksia

 Lentomasiina
Pataljoonan tulikaste 1946
 Ylioppilastyttö 1946
 Viimeinen rynnäkkö 1946
 Karjalasta Karpaateille 1948
 Kanervalammella 1948
 Valaistut rannat 1955
 Tuulilahden vastuulla 1957
 Kotoisilla poluilla 1960
 Pieni Valkosiipi 1961
 Olen kotona 1966
 Me Karjalaiset 1971
 Metsän humistessa 1974
 Autioituneen kylän asukkaita 1977
 Mirja 1980
 Yksi aurinko kaikilla 1983
 Sotaa, rauhaa, ystävyyttä 1985
 Me karjalaiset 2007

Lehtiartikkeleita

Kansasta kansalle. [Punalippu 2/1962]
Kirjailijan ja ystävän muistolle. [Punalippu 3/1967]
Talvimatkalla naapurien luona I. [Neuvosto-Karjala 25.2.1972]
Talvimatkalla naapurien luona II. [Neuvosto-Karjala 27.2.1972]
Lokakuun ikäkumppani. [Punalippu 1/1977]
Suuri luottamus velvoittaa. [Punalippu 4/1980]
Kirjallisuutemme alkuvaiheita. [Punalippu 6/1984]

www.locallit.net