Etusivu  Kirjailijat  Teokset  Aikajana  Punalippu  Neuvosto-Karjala  Linkkejä

Nikolai Jaakkola | Pirttijärven rantamilla 1949

Teksti

Bibliografiset tiedot:

Nikolai Jaakkola. Pirttijärven rantamilla. Petroskoi. Karjalan ASNT:n Valtion Kustannusliike. 1949. xxxS.

Kritiikkejä

Nikolai Jaakkolan "Pirttijärven rantamilla" ensimmäisessä osassa on aatteellis-taiteellisia puutteita. Kirjailija ei ole onnistunut esittämään siinä kyllin selvästi teräviä luokkaristiriitoja Karjalan maaseudulla vallankumousta edeltävällä kaudella. Siinä on kohtuuttoman paljon kiinnitetty huomiota erilaisten uskonnollisten tapojen ja tottumusten yksityiskohtaiseen kuvaukseen, erilaisiin kansatieteellisiin deltajeihin, samalla kun Karjalan raataja-talonpoikaiston luokkatietoisuuden kasvu suuren Lokakuun vallankumouksen aattona on jäänyt liian vähälle huomiolle. (Punalippu 4/1954)

Totuus-lehti, 12.4.1950 ja 26.5.1953:
1950-luvun alkupuolella Pirttijärven rantamilla otettiin kielteisesti vastaan. Teos ei vastannut niitä tehtäviä, joita puolue oli kirjallisuudelle asettanut. Jaakkolan romaanin sanottiin ihannoivan karjalaisen kylän elintapoja ja jumalien mystillistä palvontaa. Tasavallan kirjailijain kokouksessa huhtikuussa Jaakkolaa syytettiin myös siitä, että hän suhtautui yliolkaisesti kritiikkiin (Totuus 12.4.1950). Totuus-lehti arvosteli toukokuussa 1953 vieläkin jyrkemmin kirjailijaa. Jaakkolaan sanottiin esittäneen "työtätekevien riistona ja raskaiden elinehtojen, ihmisten tietämättömyyden ja sivistymättömyyden synnyttämät ennakkoluulot karjalaisten kansallisiksi erikoispiirteiksi" (Totuus 26.5.1953.) (Lähde: Osmo Hyytiä, Karjalais-Suomalainen Neuvostotasavalta 1940–1956. Kansallinen tasavalta?)

Työkansan sanomat 1955:
Aikaisemmin ei suomen kielellä ole varmastikaan ole kirjoitettu iin todentuntoista kuvausta rajantakaisen Karjalan korpikylän ihmisistä ja heidän elämästään kuin Jaakkolan Pirttijärven rantamilla teoksessa. Syntyperäisenä, kansansa keskuudessa aina eläneenä karjalaisea Jaakkola tuntee hyvin kuvattavansa. Aitouden tuntua vahvistaa voimakas elämäkerrallisen muistelemisen sävy. Ohjenuoranaan näyttää Jaakkolalla olevan sosialisten realismin menettelytapa: vähemmän itseään, enemmän elämän historiallisesti merkityksellistä todellisuutta. Juuri tästä saamme kiittää sitä, että Jaakkolan ehkä muuten liian suppeassa teoksesssa löydämme niin runsain mitoin omien kirjailijoittemme täysin laimin lyömän kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kansantietouden esittelyä. Jaakkolan teosta lukiessamme tunnemme elävästi liikkuvamme Lönnrotin runonlaulajien lähimpien jälkeläisten, poikien ja pojanpoikien parissa.

Punalippu 4/1959:
Kansan senaikaisen elämän ja olojen tarkka kuvaus on yleisesti tunnettu ja tunnustettu Jaakkolan teoksen ansioksi. Se johtunee siitä, että tekijä kirjoittaa niistä asioista, jotka hän tuntee omakohtaisen elämänsä kokemuksesta.

Teoksia

 Ira 1947
 Ruispellolla 1948
Pirttijärven rantamilla 1949
 Pirttijärven rantamilla ja muualla 1957
 Ristiaallokossa 1963
 Selville vesille 1968
 Pirttijärven rantamilla (sarja) 1977
 Pirttijärven rantamilla (sarja) 2005

Lehtiartikkeleita

Enemmän hyviä ja erilaisia kertomuksia. [Punalippu 3/1954]
Eräistä Karjalais-Suomalaisen kirjallisuuden ja kirjallisuusarvostelun kysymyksistä. [Punalippu 4/1955]

www.locallit.net